Joutavia esineitä?

Kun astun ovesta ulos, tarkistan että minulla on kolme esinettä mukanani; avaimet elämäni strategisesti tärkeisiin kohteisiin , kukkaro äkillisiin likviditeettitarpeisiin, sekä matkapuhelin päivittäisten asioiden järjestelyyn ja viestintään. Joitain vaatekappaleita on toki myös päälläni, yleensä. Tämä on minun kevyt kenttävarustus, jolla pärjään ulkomaailmassa melko pitkälle.

Entäpä esineet kotonani? Ihminen tarvitsee kotonaan esineitä pakollisten luontaisten tarpeiden tyydyttämiseen, kuten ravintoon ja lepoon. Näiden askareiden hoitoon ihminen tarvitsee ruoanvalmistamiseen ja ateriointiin liittyvän välineistön, sekä selkärankaa suojaavan alustan nukkumiseen esim. sängyn (käytetään monissa tapauksissa myös muihin  harrasteisiin). Näillä ihminen, itseni mukaanlukien, pärjää jo hyvin pitkälle päivittäisessä elämässään. Ihmisellä on kuitenkin myös muita tarpeita elämässään esim. vapaa-ajan viettoon liittyen joihin hän tarvitsee erilaisia välineitä. Aalto yliopiston huonekalusuunnittelun professori Simo Heikkilän mukaan urbaanissa ympäristössä asuva ihminen joutuu elämänsä aikana tekemisiin arviolta 20 000–30 000 esineen kanssa (Helsingin Sanomat 9.9.2010).

Montaako esinettä ihminen viime kädessä tarvitsee? Oletko sinä muuton yhteydessä huomannut miten paljon epämääräistä romua asunnostasi löytyy? Itse olen muuttanut elämäni aikana useampaan kertaan ja jokaisella kerralla olen todennut, että en ole tarvinnut tiettyjä esineitä vuosiin. Mutta toisaalta, ei voi varmaksi sanoa milloin sitä vielä tarvitsee elektronista Tamagochi lemmikkiä, epämääräistä vanerihuonekalua, tai muovipokaalia puulaakijalkapallon kolmannesta sijasta, josta myös perinteiseen tapaan joukkueemme hörppäsi “menestyksen” makoista nektariinia. Heikkilä arvelee, että normaaleista asumiseen liittyvistä toimista selviäisi n. 50 käyttöesineellä. Näin ollen turhien esineiden määrä on hämmentävän suuri. Heikkilä pitää erityisen tragikoomisena, että kuluttaja käyttää pois heitettävää roskaa ja saastetta lähinnä statuksensa parantamiseen ja turvallisuuden tunnetta lisätäkseen.

Heikkilä käsittelee artikkelissaan (HS) miten kauniisti ja yksilöllisesti ikääntyneet, oikeista materiaaleista valmistetut esineet sekä niihin syntynyt patina kertovat eletystä elämästä ja myös kestävät sukupolvien ajan. “Tämän ymmärsivät jo esi-isämme, jotka valmistivat tarve-esineensä yleensä omaan ja perheen käyttöön, pääosin paikallisista raaka-aineista. Viidenkymmenen tai sadan vuoden käyttöikä esineelle tai rakennukselle ei ollut utopiaa. Esineet olivat sopusuhtaisia ja kauniita, ja ne toimivat juuri siinä tehtävässä, johon ne oli suunniteltu.” Vintagea parhaimmillaan.

Olen samaa mieltä proffan kanssa siitä, että viihdyttävä, etupäässä mediaa varten tarkoitettu muotoilu on tullut tiensä päähän. En löydä tästä kehityksestä muuta kuin positiivisia ajatuksia. Ympäristömme säästyy saasteelta ja käsin tehty on kaunista. Tämä on positiivinen suuntaus myös meille oman elämämme talousjohtajille, sillä rahaa säästyy pitkässä juoksussa ostaessamme pitkäkestoisia laatutuotteita ja hankkiessamme ainoastaan esineitä joita todella tarvitsemme elämässämme. Näinä aikoina meillä ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa muuta kuin laatua.

Lue Heikkilän loistava artikkeli kokonaisuudessaan Hesarin sivuilta
täältä.
Posted in Käsityöt, Vintage -esineet | Tagged , , , | Leave a comment